Penikanniemen Pesosia Iivaaran syleilyssä
Penikanniemen Pesosia Iivaaran syleilyssä
Esitelmä isäni ja isovanhempieni suvun vaiheista ja elämästä Penikanniemessä Penikkajärven rannalla Poussun kylässä
Kurkistus Olli Pekanpoika Pesosen (8.4.1821 - 23.12.1907) ja Anna Greta Lusmingin (9.3.1831 - 8.01.1868) jälkeläisten elämään Penikanniemessä
Elina Pohtilan esitelmä, Pesosen sukutapaaminen 13.7.2024
Karttakuva Kuusamon eteläisestä osasta Iivaaran alueen tiloista 1930-luvulta.
Penikanniemiä Kuusamon alueella on useita. Tämän kertomuksen Penikanniemi sijaitsee vanhan Poussun kylän alueella, Iivaaran eteläpuolella, Penikkajärven eteläreunalla. Tämän esitelmän tavoitteena on valottaa juuri Penikkajärven Penikanniemen Pesosten sukuhistoriaa. Penikanniemi on ollut Sotkamon suunnalta tulleiden Pesonen-sukuisten uudisasukkaiden asuinpaikkana vuosisatojen ajan. Heidän oli helppo asettua Iivaaran alueen kutsuviin maisemiin, isojen järvien ja kumpuilevien hiekkaharjujen mäntymaisemiin perustamaan uutta elämää asettuessaan Kuusamon seudulle.
Tärkeimmät naapurit perheyhteisöjen muodostumisessa rakentuivat vesistöjä ja polkurihmastoa pitkin Iivaaraan ympärysalueille - Kallioluoma, Vuoriniemi, Ölkynjärvi, Soivio, Mattila, Lusminki, Walkeinen, Ahvenniemi, Saunaniemi - olivat kaikki tärkeitä taloja Penikanniemen asukkaille. Jonkin verran kulkua oli myös rajan itäiselle puolelle, erityisesti poromiehillä. Kallioluomasta pääsi Vihtajärven kautta laskemaan kohti rajaa. Pistojärvellä oli useammalla perheellä sukulaisiakin.
Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla savolaistyyppinen suurperhemuoto näkyi selvästi myös kuusamolaisissa suvuissa. Perhet olivat suuria ja ihmiset selkosilla asuivat tiettömien matkojen päässä toisistaan. Niinpä olikin tavallista etsiä puoliso lähimmistä kylistä ja naapurisuvuista. Oli myös aika tavallista, ettei omaa sukua tunnettu kovin laajalti - sisarukset saattoivat tavata toisiaan "kerran kesässä", eikä serkukset välttämättä tunteneet toisiaan kovinkaan hyvin.
Matkaa taitettiin jokien varsia pitkin ja järven yli pääsi huutamalla veneen vastarannan talosta. Kankaita pitkin kulki tutut polku- ja kärrytieverkostot, joita oltiin märillä alueilla vahvistettu pitkospuilla ja kevytrakenteisilla silloilla. Maantie Penikkajärvelle ja Kallioluomalle saatiin 1950-luvun puolivälissä. Se poikkesi ikiaikaisista vanhoista reiteistä ja kulki Siikalaisen ja Poussun kautta yhdistyen Murtovaaran kautta tulevaan vanhaan vitostiehen.
Pesosia muuttaa Penikkajärven seudulle
Tässä kertomuksessa kerron tietoja Penikanniemen asutushistoriasta 1850-luvun tienoilta alkaen. Historiantutkimus on kuitenkin liikkeessä aina, tiedot muuttuvat ja elävät, sillä mennyttä aikaa ei koskaan voi täysin kokea uudestaan ja se on aina kulloisenkin historiaa tutkivan käsitys kyseisestä ajanjaksosta. 1800- ja varsinkin 1700-lukujen pitäjien henkikirjatietoja tutkiva tarvitsee paljon erityisosaamista ja ymmärrystä vallitsevista seikoista, jotka määrittelevät sen, millaista tietoa kulloinkin on saatavilla. Tämä koskee myös tätä esitystä. Tähän kertomukseen onkin koottu tämän hetkinen tieto, mutta on aina mahdollista että lisäselvittelyt tuottavat tietämyksemme laajentumista.
Ahvenniemi ja Penikanniemen ensimmäiset asukkaat
Etsiessäni Penikanniemen (Poussun kylässä) ensimmäisiä asutustietoja, löytyi henkikirjoista ensimmäisiä kertoja merkintä Penikkajärvi - nimisestä tilasta 1860-luvulta. Tilaa asuttivat tuolloin Granrothin perhekunta.
Tilan isännäksi on kirjattu Sigfrid Granroth (4.5.1831 - 9.1.1917). Hän asutti tilaa vanhempiensa Anders ja Elsa Granrothin kanssa. Tilalla asuivat myös veljessarjasta Herman ja Johan, sekä syytingille merkityt Anna ja Kaisa. Se, mitkä Granrothin perheen yhteydet Vuoriniemen ja Lämsänkylän sukulaisiin ovat, vaatisi tarkempaa perehtymistä kyseisen suvun historiaan. Poussun alueella Vuoriniemen tilaa asuttivat Tässä kertomuksessa olen kuitenkin keskittynyt Penikkajärven rannoille tulleisiin Pesosen suvun jäseniin.
Penikan Pesosten juuret vievät Lämsän kylän puolella asuneeseen Lehtolaan.
Lehtolan Antin (25.8.1748 - 11.10.1803) ja Margareta Palosaari (11.1.1742 - 2.7.1801)
pka Pekka Antinpoika Pesonen (6.7.1777 - 28.11.1840) ja Anna Simontytär Salminen
Pekan ja Annan vanhin poika Simo Pekka Pesonen (3.2.1808 - 21.12.1886) siirtyi vaimonsa Liisa Jaakkolan (17.12.1812 - 15.2.1903) kanssa asuttamaan Penikkajärven rannalle Ahvenniemen tilaa noin vuonna 1843.
Vuonna 1861 Penikanniemen tilaa hallinnoinut Sigfrid Granroth meni naimisiin 1863 Ahvenniemen Pekan vanhimman tyttären Anna Marian (20.5.1842 - ) kanssa. Sihveri ja Anna saivat lapsia, mutta jostain syystä jo vuonna 1865 henkikirjoista on luettavissa se, että Penikanniemen tila siirtyi Anna Marian sedän, Olli Pekanpoika Pesosen (8.4.1821 - 23.12.1907) haltuun.
Seuraavista taulukoista Penikkajärven Ahvenniemen ja Penikanniemen asutustilojen kehitys 1861 - 1923 henkikirjoista. Lähteet: Kuusamon henkikirjat em. vuosilta, Veikko Väätäisen sukututkimusmateriaali.
Penikanniemi Ollin ja Anna Gretan aikaan
Penikanniemen emännän kolme mustaa silkkihuivia ja muuta porotilan elämää 1850-luvulla
Olli Pesonen (8.4.1821 - 23.12.1907) ja Anna Greta Lusminki (9.3.1831 - 8.10.1868) vihittiin 15.4.1850. He asuivat alkuun Ahvenniemellä Ollin kotitilalla. Vuoden 1865 henkikirjoista on nähtävissä muutos, miten Ollista ja Annasta tuli Penikanniemen tilan uudet isännät. Sigfrid Granroth ja vaimo Anna Maria lapsineen siirtyivät Penikanniemestä takaisin Anna Marian kotitilalle Ahvenniemelle.
Ollin ja Anna Gretan aikana Penikanniemestä kasvoi vauras selkostila. Myöhemmistä perukirjoista on luettavissa, kuinka Penikanniemestä pystyttiin varustamaan kaksi pororaitoa mm. Oulun ja Jäämeren suuntaan tehtävää kaupantekoa varten. Luetteloista ilmenee myös miten Kallioluoman rouvalla oli viisi mustaa silkkihuivia ja Penikanniemen Anna Gretalla kolme. Anna Greta oli kotoisin Lusmingin eli Palosaaren perheestä. Lusmingin perheen sisaruksia muutti Penikkajärven rannalle myös Saunaniemeen, jossa Männikkö-nimisen tilan takaa löytyy samaa perhekuntaa. Yhteinen aika Penikanniemessä jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Anna Greta menehtyi jo vuonna 1868 mahdollisesti synnytyksiin liittyvistä syistä. Perheen nuorin lapsi, Olli (1867) jäi vain vuoden ikäiseksi äidin menehdyttyä. Olli jäi seitsemän lapsen kanssa leskeksi. Pojista Kustaa oli 14-vuotias, Johan Petter 9-vuotias, Olli 3-vuotias. Tyttäret Anna Kaisa 21-vuotta, Johanna 19-vuotias, Greta Maria 17-vuotias ja Briita Karoliina 6-vuotias. Perukirjaa tehtäessä lasten etua oli nimetty valvomaan sukulaismies Simo Pekka Ahvenniemi.
Merkintä henkikirjoista Anna Greta Lusmingin kuolemasta 8.10.1868.
1890-luvulle tultaessa Penikanniemi jaetaan veljesten Juho Pekan (15.4.1860 - 8.7.1937) ja Ollin (14.4.1867 - 3.6.1937) kesken. Päätilaa jää isännöimään Juho Pekka Jouhtenniemeltä tulleen vaimonsa Johanna Vilhelmiinan kanssa. Nuoremmalle veljelle Ollille ja Fredrika-vaimolle rakennettiin talo niemen kärkeen. Tilasta tuli Penikanniemi.
Kuvassa Penikkajärvi-nimisen tilan Juho Pekka ja Johanna Pesosen perhekunta. Alhaalla Olli Hermanin ja Anni Pesosen perhekunta, jotka jatkoivat Penikkajärven seuraavina isäntinä.
Juho Pekan pojista Olli Herman (17.2.1894 - 6.4.1975), jota Herkoksi kutsuttiin, jatkoi Penikkajärven tilan isäntänä 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä. Herkko meni naimisiin Anni Kurvisen (23.7.1894 - 26.8.1989) kanssa, joka oli samoja Kallioluoman Kurvisten sisaria kuin Penikanniemen Yrjön ensimmäinen vaimo Reeta ja Yrjön siskosten Jennin ja Sohvin miehet Jaakko ja Herman Kurvinen. Kallioluoman sisaruksista siskokset Anni ja Reeta muuttivat Penikanniemen talojen emänniksi ja puolestaan Penikanniemen siskokset Kallioluomalle emänniksi.
1900-luvun loppupuoliskolla Annin ja Herkon lapset leivittäytyivät lähialuille ja perustivatkin useampia kylän uudistiloja. Penikkajärven tilaa jatkoivat Johannes (Jussi) Pesonen vaimonsa Hanna kanssa (o.s. Sylvi Johanna Korva).
Herkko ja Anni Pesosen perhe Penikanniemessä kesällä 1929 "Kivilahen Eetun" kuvaamana. Vasemmalta pojat Antti, Tauno ja Ali. Annin sylissä Aune-vauva ja oikeassa reunassa lapsista vanhin, Severiina.
Severiina Määtän kuva-arkisto
Ollin ja Fredrikan Penikanniemi 1900-luvun vaihteessa
Ollin ja Fredrikan yhteinen aika Penikanniemessä sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle. Naimisiin Olli ja Riika menivät 18.4.1896. Heidän perheeseensä syntyi seitsemän lasta.
Kuvassa ote kirkonkirjoihin merkitystä Ollin ja Fredrikan vihkimisestä, joka toimitti kirkkoherra Antti Gummerus. Olli oli ollut vihkipäivänään 28-vuotias ja Riika 23-vuotias.
Olli Ollinpoika syntyi Penikanniemeen 14.4.1867 perheensä nuorimmaksi pojaksi. Olli Pekanpoika (1821 - 1907) ja Anna Greta Lusmingin (1831 - 1868) perheeseen. Vaikka perheen "virallinen" sukunimi oli Pesonen, puhuivat ihmiset Penikanniemen tai Penikkajärven Ollista. Henkikirjoista löytyy merkintä samasta perhekunnasta myös Ahvenniemen nimisinä. Sukunimeä merkittävämpää oli talon nimi. Kuusamossa sukunimikäytänteet alkoivat vakiintua nykymuotoihinsa vasta paljon myöhemmin.
Sukujen tiiviit yhteisöt ja yhteinen elämänmuoto näkyvät myös tässä Ollin syntymätodistuksessa. "Syntynyt 14.4.1867 Olli Ahvenniemi eli Penikanniemen ja vaimon Anna Gretan poika, Olli. Kummit Anders Kallioluoma ja vaimo Anna Greta, Simo Pekka Ahvenniemi ja hänen tyttärensä Greta Ahvenniemi.
Olli ja Riika saivat seitsemän lasta. Vuonna 1935 Penikanniemen tilalla tehtiin sukupolven vaihdos ja tila siirtyi veljesten Yrjön, Iikan ja Jaakon hoidettavaksi. Kuten suurperheissä aina, olosuhteet kävivät lasten kasvaessa haasteellisiksi ja niin tässäkin tarinassa - poikasten on jossain vaiheessa lennettävä pesästään.
1920-luvulle tultaessa nuoren, täysi-ikäiseksi tulleen väestön oli lähdettävä tienaamaan. Miesväki osallistui asepalvelukseen, mutta sen jälkeen kotitilalta oli lähdettävä. Pojat tekivät töitä poro- ja metsätöiden parissa koillisen itärajan suurilla savotoilla. 1920-luvulla Amerikan paremmat tienestit ja laveampi elämä kutsui useampia nuoria lähtemään myös Penikkajärven seudulta. Vuonna 1929 valtameren ylitykselle lähti myös veljessarjasta Antti Vilhelm (21.4.1903 - 20.6.1930). Nuorten naisten lähestulkoon ainoaksi työskentelymahdollisuudeksi maaseudulla jäi piian työt.
Vuonna 1936 Olli-isäntä nukkui ikiuneen ja perintö jaettiin lasten kesken perinteisin tavoin - tila, viljelysmaat ja metsät jaettiin veljesten kesken. Tyttäret Aliina, Jenni ja Sofia saivat matkaansa lehmän ja 500 markkaa rahaa.
Penikanniemen sisarukset: vasemmalta Alina, Jenni, Yrjö, Antti, Iikka, Sofia ja Jaakko.
Alina Hyrkäs (21.1.1897 - 21.3.1980) meni naimisiin Lämsänkylän Hyrkkääseen - Eetu ja Alina vihittiin tapaninpäivänä 1932. Avioliitto ei syntynyt ihan perinteisen nuoren rakkauden päätteeksi, vaan pariskunta oli jo ajan mittaapuun mukaan varsin kokeneita puolisoehdokkaita. Eetun aikaisempi puoliso, Fanni Kukkola oli menehtynyt ja jättänyt Hyrkkääseen ison liudan lapsia. Tähän joukkoon Alinasta tuli äitipuoli ja talon uusi emäntä. Alina ja Eetu saivat lisäksi kuusi yhteistä lasta. Lapsista Aaro ja Kauko menehtyivät evakkoaikana vuoden 1941 syksyllä.
Alinasta sai 28-vuotiaana pojan, jonka hän nimesi äitinsä mukaan Fredrikiksi. 7-vuotias Reete jäi asumaan Penikanniemeen isovanhempiensa, Yrjö-sedän ja tämän Reeta-vaimon lisääntyvän perheen sekä Iikka-sedän kanssa. Reetestä kasvoikin tärkeä poika Iikalle ja läheinen serkku Yrjön lapsille. Reete asui Penikanniemessä koko ikänsä, ensin osana Yrjön perhettä ja 1980-luvulle Iikka-sedän kanssa. Penikanniemi pysyi Reeten nimissä hänen kuolemaansa saakka.
Jenni Kurvinen (2.1.1899 - 22.12.1964) asui Kallioluomalla Peipin tilalla miehensä Jannen (Johannes) Kurvisen kanssa. Perhe asui Kallioluomalla tilaa, jossa kylän lapset kävivät koulua. Koulua pidettiin kiertokoulun tapaan, aina lukukaudessa kolme viikkoa kerrallaan. Tuolloin kiertokouluopettaja asusti talon toisessa kamarissa ja toisessa pidettiin koulua. Jennillä oli tapana laittaa ruokaa koulua käyville lapsille.
Jenni ja Janne eivät toiveistaan huolimatta saaneet omia lapsia. Hediän perheeseensä tuli kuitenkin Jannen veljen, Hermanin toiseksi vanhin poika, Sulo. Herman sa ensimmäisessä avioliitossaan kaksi poikaa, Ilon ja Sulon, joista Sulo tuli ottopojaksi Jennin ja Jannen perheeseen.
Siskoksista Sohvi, Sofia Kurvinen (19.3.1908 - 9.3.1985) asui perheineen myös Kallioluoman pihapiirissä miehensä Herman Kurvisen kanssa.
Vuonna 1935 Penikanniemestä tehtiin perintöositus, jossa tila jaettiin kolmeen osaan elossa oleville pojille, Yrjölle, Iikalle ja Jaakolle. Isovanhemmat jäivät asumaan syytingillä taloon ja tyttäret siirtyivät avioliittojen myötä uusiin osoitteisiinsa. Ennen sotaa Penikanniemessä oli veljesten Juho Pekan ja Ollin suuret hirsitalot, mutta talvisodan evakkoon lähtiessä ne poltettiin muun kylän mukana. 1940 kesällä tilalle rakennettiin pienemmät rintamamies-tyyliset talot, mikä väistämättä oli kasvavalle perheyhteisölle tukala ratkaisu.
1950-luvun myötä tullut isojako siirsi Yrjön (26.1.1901 - 6.4.1964) perheineen asuttamaan Pikkaraisen tienvarteen Tasalan uudistilaa. Tien toiselle puolelle rakensivat asumuksen veljeksistä Jaakko vaimonsa Iisan kanssa. Penikanniemen rintamamiestaloon jäi asumaan Iikka, Alinan pojan Fredrikin kanssa.
Yrjö sai ensimmäinen vaimonsa Reeta Liisan (20.7.1900 - 1.7.1933) kanssa kolme lasta. Vuonna 1936 hän meni leskenä uudelleen naimisiin Tammelan kylän, Mattilasta kotoisin olevan Olga Määtän (3.2.1912 - 7.3.1975) kanssa.
Kesällä 1940 Yrjö ja Iikka palavat rakentamaan Penikanniemeä uudestaan. Uudisrakennus perustetaan niemen korkeimmalle harjalle aivan Penikkajärven talon viereen. Uuden, sodanjälkeisen ajan jakso suuntaa kohti suurta uudistusten ja edistyksen aikaa 1960-lukua. Kylällä on enemmän lapsia ja nuoria kuin koskaan aikaisemmin. Maatalous ja yhteiskunta kehittyy valtavaa vauhtia. Kylällä nousee uusi kansakoulu, rakennetaan maantie, maito- ja postiautot alkavat kulkea ja Osuuskauppa avaa Penikanniemeen kaupan. Jokaisessa talossa asuu lapsiperheitä. Uuden opettajan myötä kylälle ilmestyy ensimmäinen henkilöauto ja puhelimia löytyy Viertolasta ja Tasalasta. Odotettu isojako alkaa. Talot, pihat, metsät ja maantiet ovat täynnä ihmisiä ja elämää.
Uuden ajan myötä vanha kuitenkin väsyy. Aparaisen mylly lakkaa toimimasta 1950-luvun alussa. Perheyhteisöä koettelee myös suru Sohvin menettäessä puolisonsa. Samoihin aikoihin osoittautuu, että uudisrakentamiseen, perheen kasvuun, isojakoon, työnteon raskauteen ja rahan vähyyteen liittyvät huolet kasaantuvat ylivoimaisina Yrjön harteille väsyttäen hänen mielensä. Perheen vanhimmat lapset ottavat vetovastuun perheen elatuksesta.
Veljeksistä Antti Vilhelm (21.4.1903 - 20.6.1930) päätti lähteä etsimään töitä ja parempaa elämää valtameren takaa. Vuonna 1929 hän lähti kylän poikaporukan matkassa kohti Kanadaa. Kesällä 1930 Vancouverista tuli kuitenkin valitettava kirje Tukholman Suomen suurlähettilään kautta - Antti oli menehtynyt metsätöissä Alberni Canalissa, Vancouver Islandilla. Tiedon saatuaan Olli-isä kävi Kuusamon nimismiehen avustuksella mielenkiintoista kirjeenvaihtoa suurlähettiläään kautta Kanadaan heidän selvittäessä Antin mahdollista sinne jäänyttä omaisuutta. Omaisuutta ei löytynyt, mutta tarina seikkailusta elää edelleen.
Ylemmässä kuvassa Antti istumassa vasemmassa reunassa tukin päällä. Kolmas vasemmalta Tervolan Oskari eli Oskari Pesonen Ahvenniemestä, kuvassa myös veljet Jaakko ja Yrjö Pesonen. Matkaltaan Suomesta Engalnnin Hulliin, S/S Arcturukselta Antti lähetti matkansa ensimmäisen postikorttinsa kotiin. Alakuvassa Antti ja Tervolan Oskari Arcturuksen kannella.
Penikan pojista Ahvenniemen Tervolan veljekset menestyivät Kanadan reissulla Penikanniemen Anttia pitempään. Webster´s Corner oli Brittiläisen Kolumbian osavaltion ja Vancouverin alueen pikkukaupungin Haney (Maple Ridgen) suomalaisyhteisön asuttama kaupunginosa, paikkakunta jossa myös Pesosen veljekset asuivat. Yläkuvassa Tervolan Oskari Pesonen kuvattuna juuri Haneyssa. Alemmassa kuvassa taustalla tyypillinen alueen metsätyömaa Vanvouver Islandilla. Laivalla Tervolan veljeksistä Antti Pesonen, poikansa Kalevin ja vaimonsa kanssa.
Kuva Maple Ridge Museum ja The Royal BC Museum Vancouver.
Penikaniemen pitkäaikaisimmat isäntämiehet Iikka (19.12.1905 - 10.10.1985) ja Reete olivat molemmat poromiehiä. Molemmat olivat tunnettuja huumorimiehiä, joilla oli aina silmää naiskauneudelle ja joiden jalka vipatti tanssimusiikille. Iikka oli sekatyömies, jolle maanviljelys, poronhoito tai metsätyöt olivat tuttuja työmaita. Sodan jälkeen hän osallistui aktiivisesti jälleenrakennustöihin ja teki töitä Kallioluoman paliskunnassa poromiehenä.
Sodan aikana veljekset Yrjö ja Iikka palvelevat joukko-osastossa jR32. Penikanniemen naisväki yhdessä Pikkaraisen Karjalaisten kanssa pakenevat sotaa evakkoon Pyhäjärvelle. Heidät sijoitetaan siellä Annalan taloon. Talvisodan sytyttyä kodinturvajoukoille annetaan käsky polttaa kylien talot ja rakennukset, jotteivät ne jää vihollisten käsiin. Tähän tehtävään määrätään myös Penikanniemen Reete. Evakkomatkat olivat elämää täynnä, Yrjön perheeseen syntyy talvisodan evakkoreissulta palatessa poika ja Riika-mummolle sama reissu puolestaan osoittautuu liian vaikeaksi ja hän menehtyy talvella 1941. Sama talvi vie myös Alinan nuorimmat lapset.
Nuoresta iästään johtuen Reete ei osallistunut varsinaisiin sotatoimiin, mutta teki töitä kotirintamalla osallistuen kotiväen evakuointiin ja karjankuljetukseen evakkopitäjiin. Reete palasi jälleenrakennushommiin sodan jälkeen ensimmäisten joukoissa. Reete toimi poronhommien lisäksi myös kotiseudullaan postinjakanana. Talvella posti jaettiin hiihtämällä Soiviosta ja kesäisin polkuja pitkin mäntykankaita ja joenvartta pitkin kävellen.
Kuvissa Fredrik Pesonen (1925 - 2018) ja Iikka Pesonen (1905 - 1985). Fredrik Pesosen kuva-arkisto
Jaakko (5.1.1911 - 13.7.1938) menehtyi nuorena, mutta ehti perustaa perheen Kylmälän Iisan (o.s. Määttä, nyt. Tauriainen) kanssa. Jaakon pojanpoika omistaa Penikanniemen tilan nykyisin.
