Uuno Pesosen hengellinen vaikutus

Uuno Pesosen pojan, Reijo Pesosen muistelmia perheen elämästä ja isän hengellisen perinnön merkittävyydestä Kuusamon Kemilän kylässä

Teksti koottu Pesosen sukutapaamisessa 16.7.2022 pidetystä esitelmästä

esitelmä ja sisältö Reijo Pesonen, tekstin koonti Elina Pohtila

Tässä tarinassa Reijo Pesonen kertoo oman tarinaa perheensä historiasta Kuusamon Kemilän kylästä, Lämsänkylän tien varresta. Reijon vanhemmat Uuno ja Tyyne Pesonen asuttivat kylässä alkuun Kaitera-nimistä taloa. Talossa oli ainoastaan suuri pirtti asuttavana. Kun Kuusamossa suoritettiin 1950-luvulla isojako ja tiloja lohkottiin, saivat Uuno ja Tyyne uuden kodin. Uusi tila sijaitsi Kemilästä kolme kilometriä itään ja sen nimeksi tuli Käpylä. Tilalle perhe rakensi uuden talon ja navetan, sekä raivasivat kymmenisen hehtaaria uutta peltoa. Perheen elämässä alkoi uusi luku. 

Uuno Pesonen syntyi Ville ja Eriika Pesosen perheeseen, toiseksi vanhimpana poikana. Poikia perheeseen syntyi neljä - Alarik, jota kutsuttiin Altiksi, Uuno, Jaakko eli Jakki ja Eetu. Olka ja Tilta olivat veljessarjan sisaria. Perhe asui Kemilän kylässä, Alatalo-nimistä tilaa. Ajan mittapuun mukaan tila oli iso. Villeä kutsuttiin yleisesti Iso-Villeksi, ilmeisesti suuren kokonsa ansiosta. Uunon äiti, Eriika oli omaa sukuaan Kortesalmi. 

Perheessä usko tärkeä osa elämää 

Uuno Pesonen tuli uskoon toisen maailmansodan alkuvuosina. Uskoontuloon vaikuttivat tilanteet, joita hän oli kohdannut rintamalla sekä mahdollisesti kotoa saadut vaikutteet. Uunon isä Iso-Ville kävi usein seuroissa ja hän myös luki Raamattua. Uskonnollisuuttaan Ville ei kuitenkaan korostanut perheen ulkopuolella. 

Arkielämässä Uuno luki Raamattua ja veisasi virsiä. Hän ei kiroillut eikä nauttinut alkoholia, vaikkakin tupakoi. Hänen periaatteensa ihmissuhdeasioissa oli, että erimielisyyksien ja riitojen keskellä vahvempi pyytää anteeksi. Uskonnon vaikutus näkyi myös siinä, että sunnuntaisin ei tehty töitä, paitsi tietysti huolehdittiin eläimistä ja navettatöistä. 

Myös sitkeys ja periksiantamattomuus töissä näkyi. “Kerrankin me lapset yritimme heinätöissä taivutella isää lopettamaan nousevan sateen vuoksi. Uuno vastasi vain - Että jatketaan vielä hommia, koska keretään tehdä ennen sadetta” Reijo muistelee. 

Uskonasioissa Uuno oli ahkera. Käpylässä pidettiin myös lestadiolaisten seuroja ja pirtti oli usein täynnä. Seurat olivat useampi päiväisiä tapahtumia. Uuno kävi seuroissa pitämässä jopa puheita. Hän arvosti kylän asukkaita, olivatpa he uskovaisia tai ei, ja vieraili heidän luonaan. Uskovaisuus näkyi perheen ja lasten elämässä toisten ihmisten kunnioittamisen ja työnteon merkityksen opetuksissa. 

Uunon elämää kannattelivat uskovaisen periaatteellisuus, mikä näkyi rajoina perheen elämässä, mutta hän ei kuitenkaan ollut mielipiteiltään ahdasmielinen. Uunon tapoihin ei kuulunut koskaan puhua lasten kuullen negatiivisia toisista kyläläisistä. Hän oli valmis auttamaan käytännön töissä naapureita ja esimerkiksi sotainvalidin perhettä. Perheessä pidettiin tärkeänä välttää näkyvää ja kuuluvaa riitelyä, varsinkin lasten kuulleen. Uuno kiersi pitämässä myös lapsille pyhäkoulua kodeissa.

Perheen lapset oppivat pienestä asti arvostamaan työntekoa osallistumalla siihen itse. Joskus tämä harmitti lapsia ja tuntui, ettei naapurin lapsilla ollut samoja ehtoja, kesällä vierailleista kaupunkilaislapsista puhumattakaan. Reijo muistelee, että perheen rajoista, että esimerkiksi tyttöjen tansseissa käyntiä ei pidetty hyväksyttävänä. Lapset kuitenkin livahtivat joskus varkain elokuviin tai tansseihin.

Sisarussarjasta Matti Pesonen on toiminut Ruotsissa Finspångin suomalaisen seurakunnan työn vetäjänä ja myöhemmin suntiona Vaasassa. 

Simo Pesonen aloitti nuorena pastorin uransa Muhoksen helluntaiseurakunnan palveluksessa. Sittemmin hän työskenteli Isossakyrössä ja Kuusamossa, josta siirtyi lähetystyöhön Itävaltaan seitsemäksi vuodeksi. Tämän jälkeen Simo on toiminut vielä Saarijärven, Riihimäen ja Korson Helluntaiseurakuntien pastorina. 

Liisa Pesonen miehensä Sepon kanssa ovat tehneet mittavan työn Venäjän avustustyön parissa, siihen saakka kunnes rajat sulkeutuivat. 

Uunon pojanpoika Henri Pesonen opiskelee parhaillaan teologiaa, joten hengelliseen työhön suvussa ilmenee edelleen intoa . 

Uunon ja Tyynen jälkikasvusta useat ovat toimineet aktiivisina toimijoina hengellisen työn saralla. Lähes jokainen perheen lapsista on käynyt kokeilemassa oman polkunsa “kiemurat”, turvallisen kodin kasvatuksesta huolimatta. Sieltä on sitten palattu. Mikä uskon vakaumuksessa on se vaikutuin, mikä auttaa tai rohkaisee selviämään elämässä? Se ei ole pelkästään usko, vaan uskon mukanaan tuoma sisäinen lepo ja rauha, joka edelleen edesauttaa säilyttämään mielentilan ja maltin ja tekemään elämässä järkeviä ratkaisuja. Tämä heijastus on varmasti ollut merkittävä vaikutin Uunon lasten ja lastenlasten omissa elämänvalinnoissa ja ratkaisuissa. 

Reijo Uunonpoika Pesonen